NIIN IHANAT MAANANTAIT!

Olen aina sanonut, että jos joku voi mennä pieleen se tapahtuu aina maanantaina. Mun puolesta ne päivät vois vaikka pyyhkiä hittohon koko viikonpäivistä. On se vuosi 2021 tai 1989 maanantaipäivä se on yhtä hanurista joka viikko tai ainakin useimmiten. Jos aamu alkaa jo väärällä jalalla noustessa ja taatusti saat sen jollain ilveellä parannettua kohti päivää niin illalla viimeistään ne ihmiset, joilla ehkä näin talvella nätimmin sanottuna on "pää jäässä" aktivoituvat. Huoh! Mä olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka eivät oikeasti ymmärrä suoraa suomen kieltä eivät joko tavutettuna tai kirjoitetttuna, äänitettynä tai viimeistään rautalangalla väännettynä kirjaimien muotoon. Joskushan tämä voi tuntuakin sangen hauskalta viihteeltä, mutta tiettyinä päivinä se saattaa osua hivenen huonoon saumaan tai sanotaanko näin ymmärrys ei vain aina jaksa riittää. Mä en tiedä, mä olen aina ollut se omien polkujen tallaaja ja viis veisannut mitä muut välittävät mun tekemisistä tai ajatuksista. Mutta yhden asian mä olen oppinut kunnioittamaan toisten ihmisten rauhaa ja elämää sekä kotia. Tuntuu nykypäivänä, että varsinkin osa ihmisistä on joko tyhmiä, helvetin tyhmiä tai super tyhmiä näin suoraan laukastuna. Hauskintahan tässä on se, että aina kun jostain kuulee missä sitä on ollut saa vuosisadan naurut. On se jännä juttu kun toiset ihmiset tietää paremmin missä liikkuu kuin omat läheiset ja perhe. Tässähän voi vain heittää kysymyksen, onkohan sellaisella ihmisellä elämää? Mun kiinnostus eikä aika riittäisi millään muodoin toisten ihmisten elämän ruotimiseen. Mua kiinnostaa tasan asiat, jotka koskevat mua tai mun läheisiä. Ja nää kysymykset mitä kuuluu ventovierailta ihmisiltä,,niin ei tippaakaan nappaa. Sanottakoon vielä näin maanantai päivän kunniaksi, että käyttäydy ja kohtele sekä toimi ja kunnioita muita siten elämässäs, joten toivoisit muidenkin tekevän samalla tavalla itselle. Ehkä vois vielä käydä kävelemässä sen toiset yli 16 000 askelta tälle päivälle :) Muksaa viikonalkua!

Tammikuun hulinaa 2021


 Vuosi se vaan otti ja vaihtui. Tuntuu, että vuosi 2020 meni hujauksessa ohi ennenkuin kerkesi edes tajuta koko asiaa. Omalla tavallaan vuosi on ollut antoisa ja tuonut elämääni todella paljon hyviä ja ihania asioita. Toisaalta se on ollut matka myös omaan itseensä ja omaan sisimpään ja niihin tunteisiin,jotka on vuosiksi padonnut sisälleen. On saanut lukkoja auki ja kerrankin on ollut siitä aikaa itselle ja oman hyvinvoinnin tukemiseen, mitä ei viime vuosina jäätävien työputkien takia ole ollut mahdollista toteuttaa. On ollut myös aika päästää hoitoalasta irti ja katsella tulevaisuuteen ja tehdä päätöksiä tulevien töiden suhteen. On ehkä haikea olo päästää irti alasta, jossa on ollut hyvä ja se kaikki ammattitaito ja tieto,joka on kovallakin työllä hankittu. Tuntuu siltä kun löisi muuttolaatikon kannen kiinni. Elämässä on vain asioita, jotka ovat jääneet kovan paineen alla huomaamatta ja on vain hammasta purren painanut menemään,,pysähtymättä laisinkaan miettimään mitä tältä ihmiselolta haluaa. Lopputulemana mietin kuitenkin, että hoitajana olen antanut vuodesta 2005 sen mitä voin yhden ihmisen puolesta antaa. Työlle 110% ja kotiin muutaman prosentin. Tämä oli myös asia, jonka oli muututtava. Mun kaltaisena ihmisenä on vaikea mennä puolitehoilla töissä vaan aina on annettava itsestään se paras mahdollinen, jolloin valitettavasti se kotielämä siitä kärsii myös. Väsymys aina läsnä ja huvittamattomuus tehdä muuta kuin hautautua sohvan nurkkaan työpäivän jälkeen. Korona ei ainakaan ole helpottanut alalla kenenkään jaksamisen edistämistä. Mitä pidempään on ollut alalla, vaanii se kyynisyyskin nurkan takana ja toisaalta silloin on ne ratkaisut tehtävä, kun tuntuu että tää kaikki on nyt niin nähty. Ehkä ennenvanhaan tehtiin samoja töitä eläkeikään asti, mutta nyt asia on toisin. Ihminen haluaa kuitenkin vaikuttaa omalla työllään jollain tavalla yhteiskuntaan ja kehittyä jatkuvasti. Sitähän tämä nykymaailma meille tarjoilee..pysy muutoksen perässä ja muutu itse sen mukana. Hyppy tuntemattomaan kannattaa, jos siihen vain suomeksi sanottuna on "munaa". ei se helppoa ole luopua asioista ja tehdä muutoksia, kun on tietyllä kiveen kaiverretulla kaavalla tottunut menemään. Mutta siihen tarvittiin vain yksi ihminen, joka laittoi todellakin ajattelemaan ja miettimään asioita hivenen eri kantilta. Ihmisen tarvitsee joskus vain olla hetki ja nauttia siitä, siinä ei ole mitään pahaa. Ihanaa on kerrankin se, että vierellä on ihminen, joka on tukenut ja myötäelänyt näissä päätöksissä. Syksyn jälkeen huomaa, että hymykin alkaa palailemaan takaisin ja osaa ottaa asiat rennommin, aina ei tarvitse suorittaa ja elämän perusasiat tuntuvat luksukselta tällä hetkellä. On saanut ajatella ja tuntea sekä kokea elämän ihan eri tavalla ja hyvällä sellaisella. Tämä oli se juttu mitä monta vuotta aiemmin mietin "mitä minä haluan isona"?. Tuntuu jokseenkin aika mahtavalta, että vuosien jälkeen on oikeasti hyvä olla ja on tosi onnellinen, mullahan on kaikki hyvin. Kyllä se on tää Pohjoinen joka myös saa ihmisen voimaan hyvin. On nää ihmiset täällä ihania ja oikeesti fiksuja ja tietävät miten elämästä tehdään pienilläkin asioilla parempaa. Usein se etelässä unohtuu kaiken kiireen keskellä. Ihminen ei voi hyvin,vaikka olisi millaista "highlaittia" elämä, jos sen ihan alkujyväset eivät ole kunnossa. Siistii on vain nyt toteuttaa niitä asioita, joista on haaveillut. Tästä tää lähtee.

  NIIN IHANAT MAANANTAIT! Olen aina sanonut, että jos joku voi mennä pieleen se tapahtuu aina maanantaina. Mun puolesta ne päivät vois vaikk...