Näytetään tekstit, joissa on tunniste hoitokulttuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hoitokulttuuri. Näytä kaikki tekstit

Kutsumustyökö?

Huomenna on taas työpäivä. Joskus 10 vuotta sitten ajattelin olevani unelmatyössäni. Ehkä olen vieläkin, aina ei vain tunnu siltä. Ala on haastava ja raskas nykyään. Vuosi vuodelta näyttää aina vain synkemmältä. En yhtään ihmettele, että useat kolleegat ovat vaihtaneet jo alaa. Monesti puhutaan resursseista ja henkilökunnan vähyydestä, kustannukset kasvavat ja kaikki maksaa liikaa. Kuinka useasti puhutaan, siitä mitä työpaikoilla voitaisiin tehdä tämän muuttuneen hoitotyön kuvan parantamiseksi? Ei se pelkästään hallituksen vika ole tämä nykytilanne hoitoalalla. Paljon pystyttäisiin tekemään jokaisessa yksikössä työn tehokkuuden ja kiireettömyyden parantamiseksi.Mielestäni kiire on sisäsyntyinen juttu ja tosiasiahan on se, ettei sitä kukaan pysty tekemään montaa asiaa huolellisesti yhtäaikaa. Alalle tullessa se into ja täpinä ja tekemisen halu oli suunnaton, nyt myöhemmin ajatusmailmaan on tullut kehittäminen ja hyvien asioiden ja käytäntöjen vaaliminen. Välillä peilistä katsoo väsynyt hoitaja, kuitenkin sen kuoren alta pilkahtaa pieni tähti päivän onnistumisista. Mikään päivä ei ole samanlainen ja aina oppii uutta. Selviytymiskeinona on positiivinen asenne jokaiseen työpäivään, negatiivisella ajattelulla luodaan vain itselleen ja muille samaa vellovaa oravanpyörää, joka ei pääty koskaan. On ollut aikoja, jolloin tarvitsi herätellä itseään ja etsiä sitä motivaatiota rankkoihin työpäiviin, niistä selvittiin huumorilla ja positiivisella asenteella. Ehkä se iltavuoron pizza oli hyvä juttu.
Hoitotyön kulttuuri on muuttunut. Potilaat ja omaiset ovat entistä vaativimpia. Potilaat ovat vaikeahoitoisempia ja useasti monisairaita. Ammattitaitoa ja tietoa vaaditaan aina vain enemmän ja osa hoitajista jää myllerykseen tällä alalla. On jatkuva oppimisen ja uuden tiedon ja taidon soveltamisen tarve. Kasvavat muutospaineet alalla luovat tiiviin ja välillä yksinäisenkin paketin. Selviytymismekanismit on oltava olemassa tai niitä on sitten kehitettävä.
- Eritoten mieleeni on jäänyt yhden nimeltä mainitsemattoman hoitajan kommentti omasta työnantajastaan. " Mehän olemme juurikin se pahamaineinen".
-Voin vain todeta hänelle, että ei se, jos yhdessä yksikössä on ongelmia, tee kaikista pahamaineisia. Teette tärkeää ja hyvää työtä meidän potilaiden eteen. Lippu korkealla ja arvosta panostasi alalla.
Se, että ajatusmaailmaa rakentaa negatiiviset, tosin tärkeätkin uutiset, haavoittaa meidän hoitajien kulttuuria ja mielletään, että olenko tosiaan huono? Hyvä hoitaja-huono hoitaja, onko tämä sitä kamppailua, jota käymme nykyään aina ajatuksissamme. Olen kysynyt itseltä, että olinko tänään tarpeeksi hyvä, muistinhan tehdä kaikki, hymyilinkö? Se on tapa toimia, kun potilasmäärät kasvavat ja resursseista on puute. Palatakseni aiempaan, meidän on pakko alkaa miettimään ja kehittämään nykyistä hoitotyötä ja yksiköiden kulttuuria siten, että pystymme hoitamaan suuret potilasmäärät tulevaisuudessa. Hoitajien jaksaminen on ollut pitkään jo tapetilla. Mielestäni se lähtee meistä ja käytänteistä ja kehittämisestä. Ei Sipilä meidän työtä tee, eikä varmasti osaisi siitä tehdä yhtään helpompaa. Kun rahaa ei tule ovista eikä ikkunoista on sovellettava ja luovittava.Arvosta kolleegaasi ja työyksikköäsi ja laita hyvä kiertämään. Mitä sinä ajattelit tehdä?

  NIIN IHANAT MAANANTAIT! Olen aina sanonut, että jos joku voi mennä pieleen se tapahtuu aina maanantaina. Mun puolesta ne päivät vois vaikk...