MIETTEHIÄ🌧💧

Täällä Kemijärvellä on ihan uskomattoman kova tuuli. Sadellut on jo muutamana päivänä ja välillä aurinkokin pilkahdellut. Duunia on taas takana ja tuntejakin kertynyt mukavasti. Onneksi huomenna saan viettää vapaapäivää. Tuntuu että työn merkeissä viikko on ollut aika rankka. En tiedä onko ikä tehnyt jo tehtäviään, mutta ei vaan jaksa samalla tavalla paahtaa kuin nuorempana. Musta on ihana seurata hoitajia, jotka tekevät keikkaa vielä eläkepäivilläänkin ja ovat taatusti virkeämpiä kuin me nuoremmat. Mikä on heidän taikansa tähän? Mietin vain itseäni samanikäisinä niin ei hitto, oon varmaan täysin seniilinä jossain hoitokodissa vailla minkäänlaista ymmärrystä ja järkeä. Nykyään tuntuu, että odotat vain niitä vapaapäiviä, jotta pääsee huilaamaan. Tosin onhan nää viime vuodet olleet niin fyysisesti kuin henkisestikin aika rankkoja. Monia elämänkoettelemuksia on tullut selätettyä, joita ei soisi kenellekään. Tosin ne ovat edelleen kasvattaneet sitä vahvuutta ja lujuutta elämän karikoihin. Toisaalta, kun elämä helpottaa voi ehkä se jaksaminenkin palautua. Liian monta vuotta on vain ollut pakko painaa sinnillä ja mennä vaikka läpi harmaan kiven. Terveys ei kuitenkaan ole ollut itsestäänselvyys näinä aikoina.  Pikkuhiljaa alkaa myös ymmärtämään sen, että stressi sairastuttaa ihan oikeasti tai oikeastaan omalla kohdalla pahentaa jo olemassa olevia vikoja. Siltikin, vaikka joskus asiat tuntuu ylitsepääsemättömiltä, saa ja voi arvostaa omaa elämää. Se ei nimittäin kaikille ole itsestäänselvyys. Hoitajan työ on antanut joukon epäterveellisiä selviytymismekanismeja😂Työssä on kohdannut niin monia surullisia ihmiskohtaloita, jotta oma elämäkin voi tuntua luksukselta kaikkine karikkoineen työpäivien jälkeen. Maailma ei ole reilu paikka kenellekään. Ajattelutapa on siviilielämässä muuttunut, kun on kokenut paljon. Kyynisyys hiipii kuvaan, jos jollekkin maailmanloppu on asia ettei saa juuri sitä uutta merkkilaukkua tai pääse matkustamaan. Pienet murheet itselle voivat olla isoja toiselle, tämähän pitää aina muistaa. Tänäänkin olen väsynyt ja sanonta kuolema kuittaa univelat sopii tähän naamariin, niin silti olen onnellinen. Koirat kuorsaa kainalossa ja voin vain nauttia tästä vapaa-ajasta ilman kenenkään natkutusta ja olla ihan oma itseni taas pitkästä aikaa❤️Ihanaa alkavaa viikkoa just sulle👍