NIIN IHANAT MAANANTAIT!

Olen aina sanonut, että jos joku voi mennä pieleen se tapahtuu aina maanantaina. Mun puolesta ne päivät vois vaikka pyyhkiä hittohon koko viikonpäivistä. On se vuosi 2021 tai 1989 maanantaipäivä se on yhtä hanurista joka viikko tai ainakin useimmiten. Jos aamu alkaa jo väärällä jalalla noustessa ja taatusti saat sen jollain ilveellä parannettua kohti päivää niin illalla viimeistään ne ihmiset, joilla ehkä näin talvella nätimmin sanottuna on "pää jäässä" aktivoituvat. Huoh! Mä olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka eivät oikeasti ymmärrä suoraa suomen kieltä eivät joko tavutettuna tai kirjoitetttuna, äänitettynä tai viimeistään rautalangalla väännettynä kirjaimien muotoon. Joskushan tämä voi tuntuakin sangen hauskalta viihteeltä, mutta tiettyinä päivinä se saattaa osua hivenen huonoon saumaan tai sanotaanko näin ymmärrys ei vain aina jaksa riittää. Mä en tiedä, mä olen aina ollut se omien polkujen tallaaja ja viis veisannut mitä muut välittävät mun tekemisistä tai ajatuksista. Mutta yhden asian mä olen oppinut kunnioittamaan toisten ihmisten rauhaa ja elämää sekä kotia. Tuntuu nykypäivänä, että varsinkin osa ihmisistä on joko tyhmiä, helvetin tyhmiä tai super tyhmiä näin suoraan laukastuna. Hauskintahan tässä on se, että aina kun jostain kuulee missä sitä on ollut saa vuosisadan naurut. On se jännä juttu kun toiset ihmiset tietää paremmin missä liikkuu kuin omat läheiset ja perhe. Tässähän voi vain heittää kysymyksen, onkohan sellaisella ihmisellä elämää? Mun kiinnostus eikä aika riittäisi millään muodoin toisten ihmisten elämän ruotimiseen. Mua kiinnostaa tasan asiat, jotka koskevat mua tai mun läheisiä. Ja nää kysymykset mitä kuuluu ventovierailta ihmisiltä,,niin ei tippaakaan nappaa. Sanottakoon vielä näin maanantai päivän kunniaksi, että käyttäydy ja kohtele sekä toimi ja kunnioita muita siten elämässäs, joten toivoisit muidenkin tekevän samalla tavalla itselle. Ehkä vois vielä käydä kävelemässä sen toiset yli 16 000 askelta tälle päivälle :) Muksaa viikonalkua!

Tammikuun hulinaa 2021


 Vuosi se vaan otti ja vaihtui. Tuntuu, että vuosi 2020 meni hujauksessa ohi ennenkuin kerkesi edes tajuta koko asiaa. Omalla tavallaan vuosi on ollut antoisa ja tuonut elämääni todella paljon hyviä ja ihania asioita. Toisaalta se on ollut matka myös omaan itseensä ja omaan sisimpään ja niihin tunteisiin,jotka on vuosiksi padonnut sisälleen. On saanut lukkoja auki ja kerrankin on ollut siitä aikaa itselle ja oman hyvinvoinnin tukemiseen, mitä ei viime vuosina jäätävien työputkien takia ole ollut mahdollista toteuttaa. On ollut myös aika päästää hoitoalasta irti ja katsella tulevaisuuteen ja tehdä päätöksiä tulevien töiden suhteen. On ehkä haikea olo päästää irti alasta, jossa on ollut hyvä ja se kaikki ammattitaito ja tieto,joka on kovallakin työllä hankittu. Tuntuu siltä kun löisi muuttolaatikon kannen kiinni. Elämässä on vain asioita, jotka ovat jääneet kovan paineen alla huomaamatta ja on vain hammasta purren painanut menemään,,pysähtymättä laisinkaan miettimään mitä tältä ihmiselolta haluaa. Lopputulemana mietin kuitenkin, että hoitajana olen antanut vuodesta 2005 sen mitä voin yhden ihmisen puolesta antaa. Työlle 110% ja kotiin muutaman prosentin. Tämä oli myös asia, jonka oli muututtava. Mun kaltaisena ihmisenä on vaikea mennä puolitehoilla töissä vaan aina on annettava itsestään se paras mahdollinen, jolloin valitettavasti se kotielämä siitä kärsii myös. Väsymys aina läsnä ja huvittamattomuus tehdä muuta kuin hautautua sohvan nurkkaan työpäivän jälkeen. Korona ei ainakaan ole helpottanut alalla kenenkään jaksamisen edistämistä. Mitä pidempään on ollut alalla, vaanii se kyynisyyskin nurkan takana ja toisaalta silloin on ne ratkaisut tehtävä, kun tuntuu että tää kaikki on nyt niin nähty. Ehkä ennenvanhaan tehtiin samoja töitä eläkeikään asti, mutta nyt asia on toisin. Ihminen haluaa kuitenkin vaikuttaa omalla työllään jollain tavalla yhteiskuntaan ja kehittyä jatkuvasti. Sitähän tämä nykymaailma meille tarjoilee..pysy muutoksen perässä ja muutu itse sen mukana. Hyppy tuntemattomaan kannattaa, jos siihen vain suomeksi sanottuna on "munaa". ei se helppoa ole luopua asioista ja tehdä muutoksia, kun on tietyllä kiveen kaiverretulla kaavalla tottunut menemään. Mutta siihen tarvittiin vain yksi ihminen, joka laittoi todellakin ajattelemaan ja miettimään asioita hivenen eri kantilta. Ihmisen tarvitsee joskus vain olla hetki ja nauttia siitä, siinä ei ole mitään pahaa. Ihanaa on kerrankin se, että vierellä on ihminen, joka on tukenut ja myötäelänyt näissä päätöksissä. Syksyn jälkeen huomaa, että hymykin alkaa palailemaan takaisin ja osaa ottaa asiat rennommin, aina ei tarvitse suorittaa ja elämän perusasiat tuntuvat luksukselta tällä hetkellä. On saanut ajatella ja tuntea sekä kokea elämän ihan eri tavalla ja hyvällä sellaisella. Tämä oli se juttu mitä monta vuotta aiemmin mietin "mitä minä haluan isona"?. Tuntuu jokseenkin aika mahtavalta, että vuosien jälkeen on oikeasti hyvä olla ja on tosi onnellinen, mullahan on kaikki hyvin. Kyllä se on tää Pohjoinen joka myös saa ihmisen voimaan hyvin. On nää ihmiset täällä ihania ja oikeesti fiksuja ja tietävät miten elämästä tehdään pienilläkin asioilla parempaa. Usein se etelässä unohtuu kaiken kiireen keskellä. Ihminen ei voi hyvin,vaikka olisi millaista "highlaittia" elämä, jos sen ihan alkujyväset eivät ole kunnossa. Siistii on vain nyt toteuttaa niitä asioita, joista on haaveillut. Tästä tää lähtee.

Talven Ihmemaa❤️

Kesä vaihtunut syksyksi ja sitä kautta talveksi. Tämä vuosi on pitänyt tähän mennessä sisällään paljon muutoksia, äärirajoille menemistä, rakkautta ja ennenkaikkea huolenpitoa. Se on ollut myös tietyllä tavalla luopumista tärkeistä asioista ja sitä myöten tehnyt ymmärrettäväksi sen, että joskus on vain relattava ja päästettävä irti työn aiheuttamasta oravanpyörästä sekä ihmisistä, jotka vain kuluttavat henkisesti. Viime vuodet on menty sata lasissa ja ei ole olut sijaa ajatuksille tai sille mitä elämältään haluaa. En ole nähnyt merta edemmäs. Nyt voin sanoa, että näen lampea edemmäs. Suurin syy onnellisuuteen ja itsensä kanssa toimeen tulemiseen on ollut elämääkin suurempi rakkaus. Joka on herätellyt, kyseenalaistanut, vaalinut ja pitänyt huolta, tukenut, laittanut miettimään ja saanut näkemään mikä lopulta elämässä on tärkeintä. Opettanut sen, että ihmisiin voi taas luottaa. Hetki ulkona ja ihaillen talvista ihmemaata huomaan, mulla on tänäänkin kaikki hyvin❤️ Kaikesta selviää, kun uskaltaa antaa itsestään palan kerrallaan. Ihanaa viikonloppua❄️








JUHANNUS☀️🌸🌼

Meidän Juhannus menee suurimmaksi osaksi vain kotona löhöillen.Pitkä duuniputki takana ja ei edes jaksanut miettiä lähteekö mihinkään. Viime päivinä on ollut aika tiukkaa settiä duunissa. Illalla on ihan must lähtiä vielä koiria uittamaan ja nauttimaan järvimaisemasta, sitähän täällä Kemijärvellä piisaa. Toivotankin kaikille oikein ihanaa Juhannusta ja pysykää pinnalla☝️🙏

VAPAAPÄIVÄN TOUHUJA☝️

Tänään vihdoin ja viimein kerettiin siivoamaan meijän halkoliiteri. Siellä oli varmaan lattialla 20 vuoden kaarnat ja puusilput. Hommat ei lopu kesken ei sitten millään. Puunkantoa ja halkojen tekoa. Kaikkia ylisten aarteita en kerennyt vielä kollaamaan, mutta löytyhän sieltä vanha puuhun piirretty tonttu..onpahan talon havinaa seuraavaksi jouluksi.

Jokseenkin hauskaa tehdä hommia vapaapäivänä. Heräsin jo kahdeksan maissa, mitä ei hirveän usein vapaapäivänä tapahdu. Käytiin viemässä raksajätteet paikalliselle kaatikselle ja voin sanoa, että kyllä oli helpoksi tehty lajittelu. Pienenä viimeksi isän mukana käynyt ja ajettiin kasan viereen ja tuupattiin jätteet. Ja se kamala haju. Nyt en olis kuuna päivänä uskonut olevani kaatiksella. Kemijärvellä on mukava asioida missä vaan, saat aina ystävällistä ja mukavaa asiakaspalvelua. Nää Kemijärveläiset ovat vain mukavaa sakkia. Päivä päivältä tuntuu vain enemmän, että tää on se paikka, jossa olen aina halunnut olla ja elää. Se on aika mahtava fiilis, kun sen tajuaa. Elämä on tässä ja nyt ei seuraavan 10 vuoden päästä. Mukavaa loppuviikkoa, minulla se meneekin hoitotöiden parissa ja sitten onkin Juhannus vapaata❤️👍

KESÄ ON KESÄ🌼


Selailin tuossa juuri vanhoja kuvia ja sieltähän pompsahti viime kesältä taas oikein loistava otos...Hiukset pystyssä ja kasvot ilman meikkiä😂 Pitäisi varmaan alkaa ajamaan uutta trendiä "arse" arkipäivän selfie👍 Suurin osa mun kuvista on kaukana glamourista. Miksi aina tavoitellaan täydellisyyttä ja vain täydellinen myy. En yhtään ihmettele, miksi osalla ihmisistä on ulkonäkö paineita varsinkin nuorilla. Tosin tietysti meikit ja tyylit on kehittyneet meidän alkuasukasaikojen nuoruudesta. Mä olen aina halunnut olla oma itseni ja oman elämäni timantti sekä kulkea omia teitäni. Mä olen juuri sellainen mikä olen ja ei ole muuksi tarvinnut muuttua. Ehkä osittain ikä on tehnyt laiskaksi ja meikkipussi on on kuin katoava Sibeliuksen sinfonia. Tietysti olis ihan hauska osallistua muuttumisleikkiin, hiukset on olleet eri väriset, eri leikkaukset, eri pituiset, ei vain enää ole mallia, jota ei olisi ollut. Mutta naama kaipaa ehostusta. Melkein tikahduin nauruun, kun yksi päivä olin niitten kaikkien sadan erinäköisen ja kokoisen siveltimen kanssa peilin edessä..oli highliteria ja contouria ja mitä lie eri törtettä ja lopputulos näytti tasan juuri siltä, että olin syöksymässä metsään naamari naamioituneena...luovutin..ei oo helppoa tää keski-ikä. Mietiskelin vielä, että pää painaa ainakin 2 Kg enemmän kun kaikki eri törtteet tuikkaa naamaan. . Todellakin meikkivideoiden tekijät ovat taitavia, nostan hattua heille. Mä taidan pitäytyä vain normi meikkaamisessa tai meikittömyydessä ja kunhan hiukset on kondiksessa se on aina ollut mulle tärkeä juttu.

Joten meikkivinkkejä vastaanotetaan❤️

MIETTEHIÄ🌧💧



Täällä Kemijärvellä on ihan uskomattoman kova tuuli. Sadellut on jo muutamana päivänä ja välillä aurinkokin pilkahdellut. Duunia on taas takana ja tuntejakin kertynyt mukavasti. Onneksi huomenna saan viettää vapaapäivää. Tuntuu että työn merkeissä viikko on ollut aika rankka. En tiedä onko ikä tehnyt jo tehtäviään, mutta ei vaan jaksa samalla tavalla paahtaa kuin nuorempana. Musta on ihana seurata hoitajia, jotka tekevät keikkaa vielä eläkepäivilläänkin ja ovat taatusti virkeämpiä kuin me nuoremmat. Mikä on heidän taikansa tähän? Mietin vain itseäni samanikäisinä niin ei hitto, oon varmaan täysin seniilinä jossain hoitokodissa vailla minkäänlaista ymmärrystä ja järkeä. Nykyään tuntuu, että odotat vain niitä vapaapäiviä, jotta pääsee huilaamaan. Tosin onhan nää viime vuodet olleet niin fyysisesti kuin henkisestikin aika rankkoja. Monia elämänkoettelemuksia on tullut selätettyä, joita ei soisi kenellekään. Tosin ne ovat edelleen kasvattaneet sitä vahvuutta ja lujuutta elämän karikoihin. Toisaalta, kun elämä helpottaa voi ehkä se jaksaminenkin palautua. Liian monta vuotta on vain ollut pakko painaa sinnillä ja mennä vaikka läpi harmaan kiven. Terveys ei kuitenkaan ole ollut itsestäänselvyys näinä aikoina.  Pikkuhiljaa alkaa myös ymmärtämään sen, että stressi sairastuttaa ihan oikeasti tai oikeastaan omalla kohdalla pahentaa jo olemassa olevia vikoja. Siltikin, vaikka joskus asiat tuntuu ylitsepääsemättömiltä, saa ja voi arvostaa omaa elämää. Se ei nimittäin kaikille ole itsestäänselvyys. Hoitajan työ on antanut joukon epäterveellisiä selviytymismekanismeja😂Työssä on kohdannut niin monia surullisia ihmiskohtaloita, jotta oma elämäkin voi tuntua luksukselta kaikkine karikkoineen työpäivien jälkeen. Maailma ei ole reilu paikka kenellekään. Ajattelutapa on siviilielämässä muuttunut, kun on kokenut paljon. Kyynisyys hiipii kuvaan, jos jollekkin maailmanloppu on asia ettei saa juuri sitä uutta merkkilaukkua tai pääse matkustamaan. Pienet murheet itselle voivat olla isoja toiselle, tämähän pitää aina muistaa. Tänäänkin olen väsynyt ja sanonta kuolema kuittaa univelat sopii tähän naamariin, niin silti olen onnellinen. Koirat kuorsaa kainalossa ja voin vain nauttia tästä vapaa-ajasta ilman kenenkään natkutusta ja olla ihan oma itseni taas pitkästä aikaa❤️Ihanaa alkavaa viikkoa just sulle👍

JARLEIN SHILLA

SE EMÄNNÄN KOIRA❤️

Ja se tykkää nukkua yhtä paljon kuin emäntänsä...Ajattelin mennä pikku päikkäreille töiden jälkeen taltuttaakseni väsymystä. Nooh tämä rakas bretkummehan pynttäytyy aina viereen. Olikin sitten hyvä aika herätä juuri hetki sitten. Tää on niin loistava kaveri, aamuvuoron herätyksen koittaessa se tasan liimautuu kylkeen kiinni, ettet vain heräisi siihen sadanteen torkkuun ja jatkaisit unia. Hän myös osaa tulla hakemaan nukkumaan, kun sen aika on. Isännän kainalossa kölliessä hänen on ehdottomasti päästävä väliin. Jokainen ilme Shillalla on kuin ajatus. On ollut onnea omistaa tämä koira parempaa ei voisi koskaan enää ikinä saada. Se luottamus mikä on, ei sitä sanoin voi kuvailla. Tän kaverin kanssa voi mennä mihin vain milloin vain. Joskus pentuaikoina kärsivällisyys oli koetuksella...olihan se mukava mennä nukkumaan, kun huomasit, että puolet petauspatjasta oli räjähtänyt..nätisti oli jäljet peitelty. Tai eräänä päivänä töistä tultua sohvatyynyt oli hyökännyt kimppuun...olihan se jo vanha ainakin pari viikkoa..Kaikesta huolimatta Shillasta on kouliintunut oiva koira. Monesti lempinimet kuvaavat päivän toimintaa. Pöpsykkä on se joka höseltää joka paikkaan, Ulla Taalasmaa on päivän ikkuna kyttääjä, Römspsäsen Lissu on kun juoksut koittavat. Hänen ylhäisyytensä useimmiten..katseet on kuin Kuningatar Elisabethilla😅 Hän on myös perso kaikelle. Ilmehän on aina myös sellainen, että "ikinä en oo ruoka saanu". Shilla on myös äärettömän tarkka, aina tulee tiedotus, jos huomaa jotain epätavallisesta poikkeavaa, hän tulee hakemaan. Ja ei auta kuin nousta ja lähteä katsomaan. Täytyy kyllä kiittää meidän kasvattajaa siitä, että hyvällä ja laadukkaalla jalostustyöllä on tämäkin bretku saatu aikaan. Olen aina sanonut, kun koira kasvatetaan ja koulutetaan rakkaudella ja annetaan pienin vinkein hoxia mihin se on tarkoitettu saadaan hyvää tulosta ja jälkeä. Silloin se rakastaa sitä mitä se tekee. Ihanaa viikonloppua kaikille,näihin kuviin ja tunnelmiin❤️-Janette-

Hoitotyön muumio

AAMUVUOROT🥵🥵🥵

Minä en vain käsitä miten nämä aamuvuorot vaan voivat olla niin vaikeita mulle. Mun kroppa ei toimi yhteistyössä niin kutsutun ajatuslaatikon kanssa. Pää on kuin mannavelliä täynnä ja väsymys on jäätävä. Ihan sama olitko nukkunut 4 tai 10 tuntia, aamuseiskaan meno on kuin lähtisi napajäätikölle ilman asianmukaisia varusteita. Aamuvuoron jälkeen on otettava 6 h päikkärit, jotta toipuu seuraavaan päivään. Ajattelin aikoinaan, että tää on sitä nuoruuden tuomaa aamuväsymystä, mutta vuosi vuodelta tää vain on pahentunut. MUSTA EI OLE AAMUVUORON TEKIJÄKSI😂🤣 Saatika,kun asiaa ajatellaan potilaiden kannalta. Kuka helkkari haluaa, että ne aamupesut tehdään 7.30, juuri kun olet parhaimmassa unessa.. olen sanonutkin, että vanhana huidon kepillä, mikäli kukaan yrittänee minua pestä ennne klo 12. Toinen seikka tässä on myös se, ettei kotona kellään ole mukavaa, kun raahustaudun aamuvuorosta kotiin. Kiukku on melkoinen. Mä en käsitä, me eletään 2020 lukua ja edelleen näissä hoitotyön vuoroissa eletään kivikaudella. Jokainen ihminen on erilainen ja osalle sopii erilaiset vuorot, mutta ei hel..tti, kun kaikkien on tehtävä kaikkia vuoroja😝 Tuossa juuri laskeskelin että eläkkeelle 27 vuoden päästä😂Toivottavasti ei kovin montaa aamuvuoroa tartte tehrä🤪huoh!

Mikä on sun paras vuoro?

VAPAAPÄIVÄ❤️

Täällä Kemijärvellä on ihan mahtava ilma. Aurinko paistaa ja linnut laulaa ja on lämmin. Kävin katsastamassa kodin lähellä olevaa venevalkamaa koirien kanssa ja istuskelemassa aallonmurtajalla. Lumet alkaa pikkuhiljaa sulamaan ja kesä tekee tuloaan. Tuli jotenkin lapsuus mieleen, kaikki ne tuoksut kesän alkaessa. Tuo vesi on vain kumma elementti, jonka äärellä rauhoittuu. Ihana nollata 6 päivän työputki ulkoilemalla kunnolla. Ja kuinka rapakuntoon sitä on taas talven aikana päässytkään. Kesää odotellessa❤️Ja tämä rauha ja hiljaisuus, mikä täällä on. Ihan parasta. Koirat nauttii ja minä nautin. Mitä juuri sinä odotat kesältä, jätä kommenttisi👍


Pientä pintaremonttia pukkaa❤️


Tsekkaa, mitä on Byggmaxilla tarjolla, mä kävin jo.
'sis mainoslinkin



Viime viikkoina on ollut pääteemana vanhan rintamamiestalon remontointia. Halusimme säilyttää talon hengen tuunaamalla vain hillitymmäksi värimaailmaa luomalla kontrasteja. Saunan puuosiin Sauna Satua pariin otteeseen. Lattiaan sininen epoksi. Saunanlauteita ei ole edes tarkoitus uusia vaan ne saavat henkiä talon vanhoja muistoja. 
Olen aina miettinyt, kun ihmiset suunnittelee remonttia ja kustannuksia, on summat päätähuimaavia. Näillä hoitajan palkoilla siihen ei olisi ikinä varaa. Ja toisaalta ajatuksena on myös se, että mitä ei tarvitse uusia sitä ei uusita. On tärkeää säilyttää myös sitä vanhaa ja hyväkuntoista. Talo on rakennettu 1948 ja ikäisekseen todella loistavassa kunnossa. Talossa on ollut kertakaikkisen silmiäräväyttävä värimaailma. Talon rakentanut entinen omistaja on rakastanut kaikkia raikkaita värejä. Mutta pikkuhiljaa tämä tästä alkaa hahmottumaan. 


Aurinkoista loppuviikkoa.

Luonnon Helmassa!

Aurinko paistaa ainakin täällä Kemijärvellä tänään ja tuleva viikonloppu onkin aurinkoinen. Kesä kolkuttelee jo nurkan takana. Nyt tämän Covid-19 epidemian/pandemian aikana ulkona liikkuminen on korostunut entisestään. Ihmiset hakeutuvat luonnon äärelle koko Suomessa. Nyt onkin aika päivittää kunnon eräjorma kamppeet kuntoon, Kävin juuri Partioaitan sivuilla katsomassa, mitäpä uutta siellä on kesäksi. Oi ihana keltainen niin arkikielelläkin mainittu "kettureppu", Olen itse aina tykännyt Fjällrävenin tuotteista. Ne ovat kestäviä ja kestää äidiltä tyttärelle. Vanhimmat tuotteet itsellä on varmaan jo yli 30 vuotta vanhoja. Olen tykännyt niiden kestävyydestä, helposta kuivuvuudesta sekä siitä, että ne ovat mukavat päällä. Hinta niillä toki on, mutta se on sen väärtti. Tänä keväänä ja kesänä on pakko uusia niin metsästys kuin patikointi vaattteet. Laatua osaa arvostaa kyllä. Ihania viikonlopun kelejä odotellen, käy tsekkaamassa uusimmat partioaitan tarjoukset. Paljon ulkoilua harrastavana pidän siitä, että on kelille kuin kelille mukavat ja kestävät vaatteet päällä. Terkuin Janette ja Romsku!

Tässä linkki Partioaitalle! Ja ei muuta kun ostoksille.


'sisältää mainoslinkin


Sielu lepää!!!

Otoksia työmatkalta.

Onneksi työmatka on suhteellisen lyhyt, jonka voi taittaa kävellen. Aamun hiljaisuudessa on kiva fiilistellä maisemia. Ja niitähän täällä piisaa. Luonto on ollut aina tärkeä elementti elämässäni. Se nollaa monet huolet ja stressit. Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. 

https://www.instagram.com/p/B_hT_r6Fcqz/?igshid=1el0kmj07cebj

Lunta,Aurinkoa ja iloisia ihmisiä...

Ai missä???

No Kemijärvellä tietenkin. Olen todella positiivisesti yllättynyt..Kemijärvi on juuri sitä mitä ajattelin ja haaveilin. Täällä ihmiset ovat mukavia ja huumorintajuisia, tai sitten se on vain se hoitajien "musta piste", kaikki vain tulevat  toimeen ja ovat ystävällisiä. On rentouttavaa työskennellä yksikössä, jonka ikkunoista avautuu kaunis järvimaisema, jota voi vain ohikulkiessa töiden tiimellyksessä ihailla. Ei etelässä ole tälläisiä mahdollisuuksia lähimainkaan. Työympäristöllä on suuri merkitys työhyvinvointiin. Ei edes veetuta niin paljon käyttää maskia. Kulttuurikin on yksi tärkeä osa alue. Olen aina pitänyt pohjoisen ihmisistä ja työtavasta, jolla asiat hoidetaan. Ei stressata turhalla kiireellä ja asiat tehdään sitä mukaa, kun keretään. Sitä kaaosta ja kiirettä useita vuosia katsoneena, on helpottava huomata kuinka töissä on mukavaa eikä ole se tatti otsassa koko ajan. Miksi helkkarissa ihmiset haluaa ajaa itsensä loppuun etelässä, kun elämä on paljon mukavampaa Pohjoisessa. On luontoa lähellä, on hienot maisemat, järviä, erämaata, todella mahtavat harrastusmahdollisuudet ja kaikki mitä tarvitsee on saatavilla. Asuminen on paljon halvempaa ja asunnot paremmassa kunnossa, vaikka remppaa riittääkin tällä hetkellä. Suosittelen lämpimästi irtiottoa ja MUUTA IHMEESSÄ POHJOISEEN!! Varsinkin jos on sellainen työ, jota voi etänä tehdä:)

Lappi on my mind




Kylläpä taas iskee kamala kaipuu lähtiä isännän ja Shillan kanssa metille Pohjoiseen. On se koiran elo niin erilaista siellä. Se tunne, kun koira nauttii, isäntä nauttii ja emäntä on pakahtua onnesta. Hiljaisuus, se on täydellinen. Mikään ei ole parempaa kuin kaivaa termospullollinen kahvia ja ryystellä kahvit kuksasta Lapin maisemissa. Nauttia hiljaisuudesta ja niistä hienoista maisemista, joita on tarjolla. Asuimme Lapissa noin 2 vuotta ja mieli halajaa kovasti takaisin, viimeistään siintävinä eläkepäivinä. Ne asiat, joita Lappi antoi meille tänä aikana ovat lähtemättömästi jäänyt mieliimme. Jos haluaa heittäytyä oravanpyörästä pois, suosittelen lämpimästi muuttamista Lappiin. Noina aikoina sain tutkailla itseäni ja sitä mitä tulevaisuudeltani haluan. Olin kuin pieni lapsi, jolla ympäröivä paha maailma jäi ulkopuolelle. En koskaan tuntenut stressiä Pohjoisessa. 2 vuotta tekivät ihmeitä myös orastaville ja jo olemassa oleville terveyshuolille. Ilman näitä vuosia en varmaan kävelisi iloisena ja kivuttomana täällä Hämeessä tänä päivänä. Kaikille asuminen ei noilla leveysasteilla sovi, mutta jos arvostaa luontoa, rauhaa ja kiireetöntä elämää on se hyvä vaihtoehto kokeilla. Ihmiset ovat todella mukavia ja auttavaisia, joskin uteliaita osin. Suosittelen Posiota lämpimästi ihmisille niin matkailukohteena kuin asumisen puolesta. Työmahdollisuuksia hoito-alalla on jonkin verran. Tietysti ympäröivät kaupungit/kunnat työllistävät myös. Miksi Posio? Ne kauniit maisemat, vesistöt ja ihmiset sekä matkailukohteet luovat siitä ikimuistoisen elämyksen ihan kenelle tahansa. Korouoma, Riisitunturi, Pentik ja monet muut nähtävyydet ja kohteet tuovat turisteja paljon kuntaan. Posio on myös todella riistarikasta aluetta. Ikinä en missään oel nähnyt niin isoja ja vanhoja ukkometsoja kuin Posiolla. Hillasoista puhumattakaan. Monta kokemusta ja elämystä rikkaampana lähden nyt saunomaan hirsisaunaan ja liebitän sillä edes vähän Lapin kaipuuta. Onneksi syksyllä on aika lähteä Pohjoiseen! 

Kutsumustyökö?

Huomenna on taas työpäivä. Joskus 10 vuotta sitten ajattelin olevani unelmatyössäni. Ehkä olen vieläkin, aina ei vain tunnu siltä. Ala on haastava ja raskas nykyään. Vuosi vuodelta näyttää aina vain synkemmältä. En yhtään ihmettele, että useat kolleegat ovat vaihtaneet jo alaa. Monesti puhutaan resursseista ja henkilökunnan vähyydestä, kustannukset kasvavat ja kaikki maksaa liikaa. Kuinka useasti puhutaan, siitä mitä työpaikoilla voitaisiin tehdä tämän muuttuneen hoitotyön kuvan parantamiseksi? Ei se pelkästään hallituksen vika ole tämä nykytilanne hoitoalalla. Paljon pystyttäisiin tekemään jokaisessa yksikössä työn tehokkuuden ja kiireettömyyden parantamiseksi.Mielestäni kiire on sisäsyntyinen juttu ja tosiasiahan on se, ettei sitä kukaan pysty tekemään montaa asiaa huolellisesti yhtäaikaa. Alalle tullessa se into ja täpinä ja tekemisen halu oli suunnaton, nyt myöhemmin ajatusmailmaan on tullut kehittäminen ja hyvien asioiden ja käytäntöjen vaaliminen. Välillä peilistä katsoo väsynyt hoitaja, kuitenkin sen kuoren alta pilkahtaa pieni tähti päivän onnistumisista. Mikään päivä ei ole samanlainen ja aina oppii uutta. Selviytymiskeinona on positiivinen asenne jokaiseen työpäivään, negatiivisella ajattelulla luodaan vain itselleen ja muille samaa vellovaa oravanpyörää, joka ei pääty koskaan. On ollut aikoja, jolloin tarvitsi herätellä itseään ja etsiä sitä motivaatiota rankkoihin työpäiviin, niistä selvittiin huumorilla ja positiivisella asenteella. Ehkä se iltavuoron pizza oli hyvä juttu.
Hoitotyön kulttuuri on muuttunut. Potilaat ja omaiset ovat entistä vaativimpia. Potilaat ovat vaikeahoitoisempia ja useasti monisairaita. Ammattitaitoa ja tietoa vaaditaan aina vain enemmän ja osa hoitajista jää myllerykseen tällä alalla. On jatkuva oppimisen ja uuden tiedon ja taidon soveltamisen tarve. Kasvavat muutospaineet alalla luovat tiiviin ja välillä yksinäisenkin paketin. Selviytymismekanismit on oltava olemassa tai niitä on sitten kehitettävä.
- Eritoten mieleeni on jäänyt yhden nimeltä mainitsemattoman hoitajan kommentti omasta työnantajastaan. " Mehän olemme juurikin se pahamaineinen".
-Voin vain todeta hänelle, että ei se, jos yhdessä yksikössä on ongelmia, tee kaikista pahamaineisia. Teette tärkeää ja hyvää työtä meidän potilaiden eteen. Lippu korkealla ja arvosta panostasi alalla.
Se, että ajatusmaailmaa rakentaa negatiiviset, tosin tärkeätkin uutiset, haavoittaa meidän hoitajien kulttuuria ja mielletään, että olenko tosiaan huono? Hyvä hoitaja-huono hoitaja, onko tämä sitä kamppailua, jota käymme nykyään aina ajatuksissamme. Olen kysynyt itseltä, että olinko tänään tarpeeksi hyvä, muistinhan tehdä kaikki, hymyilinkö? Se on tapa toimia, kun potilasmäärät kasvavat ja resursseista on puute. Palatakseni aiempaan, meidän on pakko alkaa miettimään ja kehittämään nykyistä hoitotyötä ja yksiköiden kulttuuria siten, että pystymme hoitamaan suuret potilasmäärät tulevaisuudessa. Hoitajien jaksaminen on ollut pitkään jo tapetilla. Mielestäni se lähtee meistä ja käytänteistä ja kehittämisestä. Ei Sipilä meidän työtä tee, eikä varmasti osaisi siitä tehdä yhtään helpompaa. Kun rahaa ei tule ovista eikä ikkunoista on sovellettava ja luovittava.Arvosta kolleegaasi ja työyksikköäsi ja laita hyvä kiertämään. Mitä sinä ajattelit tehdä?

Bugbear Hill`s


  NIIN IHANAT MAANANTAIT! Olen aina sanonut, että jos joku voi mennä pieleen se tapahtuu aina maanantaina. Mun puolesta ne päivät vois vaikk...